"Mistä näitä euroja oikein tulee?"

 

Sain juuri luettua Ville Iivarisen ansiokkaan, nykyistä rahajärjestelmäämme käsittelevän teoksen: "RAHA – Mitä se todella on ja mitä sen tulisi olla?".

Ymmärrän hyvin, etteivät tavalliset ihmiset ole tietoisia siitä mistä kaikki ympärillämme oleva raha on oikein peräisin, mutta se ettei asiasta ole tietoa edes yhteiskunnan ylimällä tasolla on sekä käsittämätöntä, että myös pelottavaa. Ohessa muutamia Iivarisen keräämiä teorioita siitä mistä rahat oikein tulevat:

"Keskuspankki laskee liikkeeseen rahaa lainaamalla sitä pankeille. Pankit lainaavat sitä edelleen yrityksille ja kotitalouksille", Erkki Liikanen, (s.64)

"Silloin kun pankki lainaa sulle rahaa, niin pankki joutuu ensin lainaamaan jostakin sen rahan ja vain lainaa sinulle edelleen.. ei siinä prosessissa synny uutta rahaa", Timo Tyrväinen, (s.52)

"No ei se suurin osa.. no suurin osa saattaa lähteä (liikepankeista) mutta, tota niin, kyllä nää siinä mielessä lähtee julkiselta puolelta, että EKP ja sen alaisuudessa olevat keskuspankit on ne jotka rahan panee liikkeelle", Alexander Stubb, (s.48)

Oikea vastaus on kuitenkin se, että lähes kaikki liikkeellä raha on syntynyt liikepankkien antolainauksen kautta tyhjästä; Kun esimerkiksi pankin asiakkaalle myönnetään asuntolaina, niin pankin täti vain näpyttelee pankin tietokoneella olevalle tilille lainasummaa vastaavan numerosarjan ja kas'näin uutta rahaa on syntynyt!

Kierrossa oleva raha on siis jonkun muun joskus aiemmin pankista lainaamaa rahaa. Asia tuntuu täysin uskomattomalta, mutta näin se vain on. Itsekin ymmärsin ko. asian vasta viime syksynä. Käytännössä juuri kukaan ei tiedä rahan syntyvän lainaamalla. Asiaa voi testata tiedustelemalla sitä lähipiiriltään. Lopputulos on kuitenkin se, että lähes kaikki ovat asiasta tietämättömiä, eli suomeksi sanottuna meillä on käytössä rahajärjestelmä, jonka toimintaa ei ymmärretä sen paremmin yhteiskunnan ylä- kuin alatasoillakaan!

Raha myös lopulta häviää sinne mistä se on tullutkin eli takaisin tyhjyyteen; Kun pankin asiakas maksaa lainansa takaisin pankkiin,häviää ko. rahamäärä kierrosta. Ja siinä kuvitteellisessa tilanteessa, että kaikki velalliset maksavat lainansa takaisin pankkiin, häviää kaikki raha kierrosta ja talous pysähtyy ts. kaikkien tilit ja lompakot ovat tyhjentyneet rahasta, eikä rahalla tapahtuvaa vaihdantaa voi enää harjoittaa.

Rahanluonti tyhjästä kuulostaa pähkähullulta ajatukselta, muttei kuitenkaan välttämättä sitä ole. Teoriassa tällainen järjestelmä voi toimia aivan erinomaisesti. Mutta kuitenkin yhdellä reunaehdolla: velallisten tulee kyetä maksamaan velkansa takaisin pankkiin. Mikäli velallisten maksukyky pettää, ja velat jäävät maksamatta, koko velkaperustainen rahajärjestelmämme romahtaa.

Lainatulle rahalle pitääkin siis kyetä luomaan vähintään vastaavan arvoinen reaalivastine. Esim. mikäli pankin asiakas on lainannut 300k€ talon rakentamista varten, pitää sillä summalla myös rakentua vähintään vastaavan arvoinen talo. Pankin laina-asiakkaiden virheelliset investoinnit voivat lopulta romahduttaa koko käytössä olevan rahajärjestelmän, mikäli ne tapahtuvat massiivisessa mittakaavassa. Pankkitoiminnan ytimessä onkin laina-asiakkaiden luottokelpoisuuden arviointi. Koko velkarahajärjestelmä seisoo tai kaatuu sen varassa. 

Koko homman voisi kuvainnollistaa myös niin, että pankki lainaa luottokelpoisille asiakkailleen velkavipuja, jotka he käytön jälkeen palauttavat ne takaisin pankkiin. Velkavipujaan asiakkaat käyttävät omien hankkeidensa isontamiseen ja/tai nopeuttamiseen, sillä juuri se onkin velkavipujen tarkoitus. Velkavipujen, ja samalla siis kierrossa oleva rahamäärää, rajoittaa vain pankin vakavaraisuusvaatimus (oma pääoma/antolainauskanta = 4.5%).

Nykyisen pankkijärjestelmän käytännön toteutuksessa on kuitenkin kaksi vakavaa perusvikaa, joista johtuen kärsimme alati toistuvista pankkikriiseistä (*); 1. Pankkien talletus- ja antolainaustoiminnot ovat samassa veneessä. 2. Käytännössä pankeilla on täysi valtiontakaus, sillä ne ovat kriittinen osa talouden toimintaa.

Kyseinen onneton järjestely aiheuttaa sen, että pankit voivat huoletta jakaa lainoja asiakkailleen, sillä ne tietävät että valtio (ts. veronmaksajat) tulee apuun hädän hetkellä. Pankkien bisneshän on lainojen myynti ja pyrkivät myymään ko. tuotettaan niin paljon kuin vain on ylipäänsä mahdollista. Ja valtion antaman tukevan selkänojan vuoksi, pankit lainaavatkin rahaa aina aivan riskirajoille saakka. Pankkikriisin sattuessa myös tallettajien varat (ja koko maksujärjestelmä) ovat vaarassa ja niinpä valtion on aina tultavat pelastajaksi etteivät tallettajat nouse kapinaan. Mikäli pankkikriisien halutaan oikeasti joskus loppuvan, on pankkien täydestä valtiontakauksesta luovuttava. 

Iivarisen kirjassa esitetty ratkaisu raha- ja pankkiuudistukseksi on yksinkertaistetusti seuraavanlainen: Pankkien talletus- ja sijoituspankkitoiminnot erotetaan toisistaan. Talletuksille annettaisiin 100% vähimmäisvarantovaatimus. Tällöin liikepankeilla olisi aina talletuksia vastaava vähimmäisvaranto talletettuna Suomen Pankkiin, jolloin kaikki talletukset ovat täysin turvatut myös pankin kaatuessa.

Sijoituspankkitoiminnalla ei puolestaan olisi minkäänlaista valtiontakausta, vaan pankit suorittaisivat antolainauksen täysin omalla riskillään. Konkurssin sattuessa antolainauspuolen sijoitusasiakkaat sekä pankin osakkeenomistajat menettäisivät varansa. Sijoituspankkitoiminta olisi tällöin osa normaalia markkinataloutta, jossa tappioiden ja jopa konkurssin pelko saa hillitsemään riskinottoa.

Edellä esitettyä mallia voisi kutsua vaikkapa talletusrahan sosialisoinniksi ja pankkien "kapitalisoinniksi". Pankkien on vihdoinkin opittava tulemaan toimeen omillaan ja päästettävä irti veronmaksajien helmoista. Varmasti myös muitakin ratkaisumalleja on kuin edellinen, mutta pääasia on, että jotain vihdoinkin tehtäsiin. Tälläkin hetkellä jokainen säästeliäs eurokansalainen maksaa edellisen eurokriisin (2011) vahinkoja talletusten nollakorkojen muodossa. Velallisille on puolestaan luvassa kiva ylläri EKP:n  LTRO-rahaelvytyksellä ylihintaisiksi pumppaamien valtionvelkakirjojen lopulta romahtaessa ja markkinakorkojen noustessa äkillisesti. 

Mutta koska pankkitoiminta veronmaksajien antaman tukevan selkänojan turvin on kovin tuottoisaa puuhaa, niin kaikkien pankki- ja rahajärjestelmiä koskevien uudistusten vastustus tulee olemaan erittäin ankaraa.

Todennäköistä onkin, että mitään todellisia korjauksia ei tulla tekemään, vaan nykyisen järjestelmän laastarointi senkuin vain jatkuu, joten seuraava pankkikriisi onkin vain ainoastaan ajan kysymys.

 


 

(*) IMF:n mukaan vuosina 1970-2011 koettiin yhteensä 147 pankkikriisiä (s.177)

+ Suomen Pankki vahvistaa rahan syntyvän liikepankkien antolainausprosessin yhteydessä

+ Danskebankin mukaan pankit välittävät talletusasiakkaiden varoja laina-asiakkaille (Kuva2).

rutanen1965
Sitoutumaton Oulu

DI/ohjelmoija.

Olen Talousdemokratia ry:n hallituksen jäsen. Kannatan valtiopainotteista sekataloutta sekä euroalueen hallittua purkamista.

"Valtioraha on kansantalouden tärkein työkalu"

MMT-infoa: www.modernmonetarytheory.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu