=8) Talousseurantaa ja muuta tarkkailua

Fiat-velkarahajärjestelmä pähkinänkuoressa

  • Käteistä = keskuspankkirahaa = valtionvelkaa (Kuva: EKP)
    Käteistä = keskuspankkirahaa = valtionvelkaa (Kuva: EKP)

Alunperin kiinnostukseni rahajärjestelmiä kohtaan lähti siitä, kun aloin selvittelemään euron ongelmia. Sen yhteydessä minulle lopulta valkeni, että itseasiassa koko nykyinen rahajärjestelmämme eli ns. fiat-velkaraha on hyvin ongelmallinen.

Ohessa äärimmilleen tiivistetty esitykseni velkarahajärjestelmästä ja sen ongelmista kaikille "raha-asioista" kiinnostuneille:

--

Länsimainen fiat-velkarahajärjestelmä syntyi käytännössä "yhdessä yössä", kun Nixon irroitti dollarin "kultakannasta" vuonna 1971, koska tarvitsi lisää fyrkkaa Vietnamin sotaa varten.

"Kultakannassa", eli ns. Bretton-Woods-järjestelmässä, dollari oli sidottu kultaan hintaan 35$/unssi ja muut keskeiset länsimaiset valuutat olivat puolestaan kiintein kurssein sidottuna dollariin. Kultakanta rajoitti valtion rahanluontia, kun taas velkarahajärjestelmässä rahaa/velkaa voi luoda lähes rajatta, sillä rahan arvo ei ole sidoksissa mihinkään todelliseen assettiin. Nyt n.50v myöhemmin globaali velkamäärä onkin kovaa vauhtia menossa kohti stratosfääriä.

--

Velkarahajärjestelmä toimii niin, että uutta rahaa syntyy tyhjästä ("ex-nihilo") aina, kun valtio ylikuluttaa  ts. tekee alijäämää (menot > verot) (/2/, s.3), sekä silloin kun liikepankit luovat luottoja asiakkaileen (/1/, s.17). Kaikki raha on velkaa, joka on syntynyt tyhjästä pelkkinä kirjauksina liikepankin tai keskuspankin tietokoneelle. Rahaa puolestaan häviää aina kun lainoja lyhennetään ja kansalaiset maksavat verojaan.

Liikepankkien luotonluontia rajoittaa ainoastaan niiden vakavaraisuusvaatimus sekä luottokelpoisten asiakkaiden määrä. Ongelmalliseksi tämän yksityisen luotonluonnin tekee se, että valtio on käytännössä ko. toiminnan takuumiehenä eli tulee aina hätiin mikäli järjestelmälle kriittinen pankki uhkaa kaatua. Tämän tuen turvin pankit sitten työntävät aina mahdollisimman paljon velkaa talouteen. Julkinen, yksityisen luotonluonnin takaus johtaa siis väistämättä pankkien moraalikatoon. Tämä on myös suurin selitys esim. siihen, miksi ranskalaiset ja saksalaiset pankit luotottivat holtittomasti välimerenmaiden laina-asiakkaitaan, mikä johti lopulta vuoden 2011 eurokriisiin.

--

Valtion velan/rahan-luonnilla ei puolestaan ole mitään teoreettista ylärajaa (velka/BKT-suhde), sillä kuten liikepankkien luotoista luoma tiliraha, niin myös valtionvelkakin on luotu tyhjästä pelkkinä kirjauksina tietokoneelle. Valtio luo rahaa aina tehdessään alijäämää.

Valtion alijäämä muodostaa liikepankkien keskuspankkitileille ns. ylijäämäreservejä (jotka ovat ns. keskuspankkirahaa). Nykyjärjestelmässä keskuspankki konvertoi ylijäämäreservit valtionvelkakirjoiksi, jotka se sitten myy sijoittajille. Valtionvelkakirjat voi myös ajatella eräänlaisena korollisena "säästötilinä" ylijäämäreserveille (/2/, s3). Valtionvelkakirjojen avulla tehdään myös ohjauskoron säätö sen pitämiseksi tietyssä haarukassa (/2/, s89). Uutta rahaa/velkaa tässä operaatiossa ei kuitenkaan synny, sillä raha syntyi jo sillä hetkellä kun valtio loi tyhjästä lisää uutta alijäämää.

Valtionvelka/BKT-suhde voi siis teoriassa olla lähes kuinka suuri tahansa. Kehityksen kärjessä kiitää tällähetkellä Japani 235% velka/BKT-suhteellaan. Asiantuntematonta saattaisikin ihmetyttää se, kuinka kummassa japanilaisilla liikepankeilla on sattunutkin olemaan juuri ko. määrä ylimääräistä hilloa taskunpohjalla lainattavaksi valtiolle. Todellisuudessa mitään lainaamista ei ole siis tapahtunutkaan, vaan kyseessä on se määrä ylijäämäreservejä minkä Japanin valtio on alijäämäisellä kulutuksellaan muodostanut japanilaisten liikepankkien keskuspankkitileille ja konvertoinut sitten velkakirjoiksi.

Absurdiksi vallitsevan tilanteen tekee se, että sekä liikepankit että valtio kiistävät luovansa rahaa. Molemmat osapuolet selittävät yhä edelleen rahajärjestelmän toimintaa kultakanta-logiikalla: liikepankit lainaavat tallettajien varoja laina-asiakkaille  (/1/, s.52) ja valtio lainaa liikepankeilta varoja rahoittakseen alijäämäänsä. Todellisuudessa kumpikaan käsitys ei siis pidä paikkaansa velkarahajärjestelmässä.

--

Akateeminen maailma ei ole sekään juuri edellisiä parempi, sillä vielä nykyäänkään rahanluontia ei ole mukana yleisesti hyväksytyissä makrotalouden malleissa (/1/, s53) ts. niistä puuttuu niiden olennaisin komponentti. Eipä olekaan siis mikään ihme, etteivät ekonomistit ole kyenneet ennustamaan esim. subprime- ja eurokriisejä.

Käsittääkseni ainoa kehitteillä oleva fiat-velkarahan makrotalousmalli on ns. "Modern Money Theory" eli MMT. MMT:tä ovat kehittäneet amerikkalaiset ja australialaiset talousprofessorit viimeisen yli kahdenkymmenen vuoden aikana. Paras kokonaisesitys MMT:stä on prof. Randall Wray:n teos "Modern Money Theory" /2/, josta olenkin jo kirjoittanut asiasta kiinnostuneille referaatin tänne Usariin.

--

Velkarahajärjestelmässä rahaa voi siis periaatteessa luoda lähes rajattomasti ja jotain tulisikin tehdä sen hillitsemiseksi. Yksi tapa rajoittaa yksityistä rahan/luoton-luontia olisi se, että julkinen takaus liikepankkien luotonluonnille poistettaisiin. Tämän voisi toteuttaa esim. niin, että kaikki käyttötilit siirrettäisiin keskuspankkiin  ja liikepankeille jäisivät pelkät säästötilit, joita voidaan käyttää luotonluonnin vakuuksina eli täyttämään ns. vähimmäisvarantovaatimus. Kriisin sattuessa ongelmapankkien annettaisiin vain kaatua, jolloin sijoittajat menettäisivät sijoituksensa ja säästäjät säästönsä.

Pankkien tietoisuus siitä, että ne voivat ihan oikeasti mennä nurin, palauttaisi niiden riskitietoisuuden. Markkinatalouden lainalaisuudet pätisivät tällöin vihdonkin myös pankkeihin: huono liiketoiminta johtaisi lopulta konkurssiin. Eikä yksittäisten pankkien kaatumisilla olisi mitään vaikutusta keskuspankissa oleviin käyttötileihin, eikä niiden maksujärjestelmään.

--

Näiden "raha-asioiden" selvittelyn yhteydessä on itselleni valjennut, että todennäköisesti ei ole poliittisesti mahdollista tehdä mitään rahajärjestelmiä koskevia uudistuksia, sillä poliitikoilta puuttuu halu/kyky/ymmärrys niihin. Mahdolliset tulevaisuuden raha/pankki-järjestelmämuutokset tulevatkin tapahtumaan vasta väistämättä edessämme olevien kriisien kautta.

Sellainen, ehkä hieman naivi, toive minulla kuitenkin on, että velkarahan 50v-synttäreillä v2021, olisi jo yleisessä tiedossa, että käytössämme on velkarahajärjestelmä, eikä esim. kultakanta tai "säästöpossu"-kanta, jolloin olisimme näissä rahakeskusteluissa  kaikki vihdoinkin samalla kartalla.

 


Lähteet:

/1/ "Raha - Mitä se todella on ja mitä sen tulisi olla?", by Ville Iivarinen

/2/ "Modern Money Theory", by prof Randall Wray, University of Missouri, USA

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Koska pidät selkeästi kultakannasta erottamista isona juttuna,niin miksi on tärkeä sitoa se johonkin?

Edit: mitä tulee tuohon poliittiseen tahtoon,niin Bernars Lietaer kertoo selkeästi miten eurolla on poliittinen agenda olemassa..miksi ei muilla valuutoilla olisi aivan yhtälailla?

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Raha on aina sidoksissa johonkin, aiemmin kultaan ja nyt ulkona olevan yksityisen ja julkisen velan määrään ja laatuun.

--

Euro on poliittinen valuutta. Rahajärjestelmänä siinä ei ole mitään järkeä: velkavaluutta ei voi toimia mikäli raha-, vero- ja budjettipoltiikka ei ole samoissa käsissä. Ts. euroalueesta pitäisi muodostaa liittovaltio mikäli euro halutaan pelastaa.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ei rahan arvolla ole mitään tekemistä määrän tai laadun suhteen. Mistä tällainen näkemys tulee ja miten se mielestäsi konkretisoituu?

Rahan arvon määritelmä on pörssissä.

Itse näkisin euron ainoaksi toivoksi paikalliset valuutat ja euro jäisi vain selvittelyvaluutaksi paikallisvaluuttoja varten.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen Vastaus kommenttiin #5

Rahan syntyminen velasta on jo valtavirtateoriaa.

--

Euro tulisi purkaa ja siirtyä takaisin kansallisiin valuuttoihin. Euron tilalla voisi käyttää EU valuuttoihin perustuvaa indeksiä tuotteiden hinnoittelemiseksi EU alueella.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #7

Toki se on valtavirtateoriaa,mutta mites sen rahan arvon määritelmä?

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen Vastaus kommenttiin #9

Absoluuttista arvoa ei voi määritellä, sillä arvo perustuu lopulta vain luottamukseen velallisten/veronmaksajien kykyyn maksaa velkansa/veronsa takaisin.

Keskeisintä on kuitenkin luottamus valtiokoneistoon, mikä takaa kansalaisten kyvyn maksaa veroja myös tulevaisuudessa. Valtionvelka on käytännössä verotuloja, jotka valtio on lainannut tulevaisuudesta käytettäväksi nykyhetkessä. Samoin kuin asuntoluotto on tulevien lyhennysten lainaamista nykyhetkeen.

Luottamus on keskeistä. Erityisesti luottamus valtioon, esim. Turkissa luottamus horjuu ja lira liiraa alaspäin sen myötä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #11

Minkä tahon luottamuksesta valtiokoneistoon on kyse?

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen Vastaus kommenttiin #12

Kansalaisten ja ns. markkinoiden. Ihmiset hankkiutuvat nopeasti eroon rahoistaan mikäli luottamus valtioon horjuu. Samoin ne ulkomaiset tahot, joilla on ko. valuuttaa hallussaan.

Käyttäjän jariojala kuva
Jari Ojala Vastaus kommenttiin #15

Suljetulla alueella lienee ihan sama, että mikä rahan arvoksi määräytyy, kun kerran kaikki käyttävät samaa valuuttaa. Valuutan arvolla on merkitystä, kun rahan arvo muuttuu muihin valuuttoihin nähden. Tämä on mielenkiintoista sikäli, että ostettaessa oman rahan arvon on hyvä olla mahdollisimman korkea, mutta myydessä se ei taas saa olla liian korkea. Tähän markkinat sitten mitä ilmeisimmin vaikuttavat, eli rahan arvo määräytyy kansainvälisillä markkinoilla, ei kotimaisilla.

Euron arvo on siis ongelma siten, että mitä pystytään myymään/ostamaan. Mitä kilpaillumpi tuote, niin sitä ongelmallisempi on myynti. Maidon tai perunan myynti ulkomaille kannattavasti on hankalampaa kuin vaikkapa jonkin kehitellymmän tuotteen.

Pieni kotimarkkina ja suuri ylituotanto vaikkapa oliiviöljystä on hankala yhtälö.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen Vastaus kommenttiin #17

Vellu mahdollisesti tarkoittaakin sitä mitä raha oikein on ts. rahan olemusta eikä mikä sen arvo on?

Rahan olemus on siis se, että se on velkayksikkö (unit of debt). Aiemmin se oli velkakirja, jolla sai lunastettuaa palan kultaa keskuspankista ts. se oli ns. hyödykeraha.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #15

Rahan arvon suhteen tavallisen pulliaisen vaikutus on mitätön,koska se raha on juuri se millä hän joutuu kuitenkin maksamaan verot eli eroon hän ei voi siitä pyrkiä. Kääntäen..jos kansalaisen luottamus valtioon horjuu,niin valtio korjaa sen luottamuksen väkivaltamonopolilla.

Jolloin jäljelle jää ne markkinat..eli pörssi mikä on pelureiden kenttä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Koska pidät selkeästi kultakannasta erottamista isona juttuna,niin miksi on tärkeä sitoa se johonkin?"

Miksi valuutan arvoa ei voisi sitoa valtion talouteen, nythän meillä euron arvo on sidottu Saksan talouteen?

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Velkarahajärjestelmässä raha syntyy yksityisestä ja julkisesta velasta, joten rahan arvon määrittää velallisten kyky maksaa velkansa ja veronmaksajien kyky maksaa veronsa.

--

Tällähetkellä juuri kukaan ei ymmärrä miten velkaraha toimii makrotasolla. Sitä on hyvin vaikea uskoa todeksi, mutta näin nyt näkyy vain olevan. MMT on ainoa makromalli, johon olen törmännyt.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Eikö Steven Keen tarjoa myös toimivaa makromallia vai tarjoaako hän samaa kuin mmt mielestäsi?

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen Vastaus kommenttiin #6

Keenin käsitykset taitaa olla aika lähellä MMT:tä.

Iso ongelma on ettei velkarahajärjestelmästä ole yleisesti hyväksyttyä makromallia, jokin malli tulisi saada hyväksyttyä jo näin v50 kuluttua velkarahan käyttöönotosta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Eli Suomen, Kreikan, Italian ja Saksan valuutan arvo perustuu EKP:n luottoon.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen Vastaus kommenttiin #14

Yleisestiottaen euron arvo perustuu markkinoiden arvioon siitä pystyvätkö eurokansalaiset tulevaisuudessa maksamaan euroalueella kertyneen valtionvelan veroina takaisin valtiolle ja yksityisen velan lyhennyksinä pankkeihin.

Euron erityisongelma on myös markkinoiden epäluottamus koko hökötyksen pysymisestä kasassa js siksi euroja valuu jatkuvasti välimerenmaista Saksaan turvaan, nyt jo n. 915 mrd edestä.

Itse en pidä euroa edes oikeana rahajärjestelmänä. Kyse on enemmän naivistisesta poliittisesta rahakokeilusta josta valitettavasti kärsivät nyt kaikki eurokansalaiset.

Eurosta on tullut vapaaehtoinen pakkopaita. Järkevintä olisi riisua se pois päältä, mutta se on valitettavasti polittisesti mahdotonta.

Käyttäjän hoikanpoika kuva
Ari Mikkola

Käsittääkseni koko länsimaiden talouskasvu presidentti Ronald Reaganin vapautettua ns. Supreame asuntolainauksen on perustunut vain ja ainoastaan velan kasvun määrään. Talouskasvun käyrät seuraavat velan määrän kasvua eli kasvu on velalla toteutettu.
Eli suomeksi länsimaiden talous lopetti kasvamisen 80-luvulla ja Amerikka ratkaisi ongelman antamalla pankeille luvan lainottaa asuntolainausta siten että asunto itsessään takaa lainaa ja siten saatiin valtava rahamäärä markkinoille luomaan kasvua ja hyvinvointia.
Ongelma vain liene että tälläisessä järjestelmässä velan määrän pitää kasvaa kokoajan koska jos riittävä määrä toimijoita eli velallisia päättää keskittyä velan maksuun niin velalla synnytettyä kasvua ei synny riittävästi ja koko järjestelmä romahtaa..

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Osut asian ytimeen!

Tämä on myös oma keskeinen huoleni. Isossa kuvassa olemme ylipitkässä luottosyklissä, jonka ei ole annettu aikanaan purkautua. Keskuspankit pelastivat markkinat dotcom, subprime sekä eurokriiseiltä, eikä huonon velan annettu purkautua.

Nyt globaali velka/asset-kupla on entistä suurempi, eikä mitään perusongelmia ole korjattu. Assettien arvon paisumisen vuoksi on vaikea sanoa mikä on ollut reaalikasvua ja mikä vain arvostustasojen paisumista.

Ns. Minsky-moment tulee olemaan edessä: velkamäärä saavuttaa sellaiset mitat, että talous alkaa painua ns. velkadeflaatioon. Todnäk. keskuspankit vastaavat samalla vanhalla mitalla: lisäämällä elvytystä, mikä johtaa siihen, että rahajärjestelmät alkavat lopulta purkautua.

Toimituksen poiminnat